Permakulttuuri on yksi tapa huolehtia maaperästä ja tuottaa ekologisesti ravintoa pienelläkin pinta-alalla. Se on myös kunnioittava tapa pitää huolta maaperästä. Toimintaperiaatteet ja itse toiminta ovat selkeitä, helppo oppia ja toteuttaa. Siksi permakulttuuriin pohjautuva puutarha sopii hyvin peruskouluun ja steinerpedagogiseen opetukseen.
Permakulttuuri tulee englanninkielisistä sanoista ”permanent culture”. Sillä tarkoitetaan suunnittelumenetelmää, jonka avulla pyritään luonnon prosesseja jäljittelemällä ja niitä hyödyntämällä luomaan kestäviä elinjärjestelmiä. Tätä suunnittelumenetelmää voi hyödyntää mm. ruoantuotannossa sekä erilaisissa yhteiskunnan ja yhteisöjen toiminnoissa.
Tavoitteena on maapallosta ja ihmisistä huolehtiminen sekä resurssien reilu ja oikeudenmukainen jako.
Permakulttuurin ytimessä ovat eettiset ohjeet, joita suunnittelussa noudatetaan: yhteistyö, monipuolisuus, työskentely ihmisten ja ilmiöiden luonteen kanssa, sekä ongelmien ja haasteiden näkeminen ratkaisujen siemeninä.
Permakulttuurista toimintaa ohjaa 12 periaatetta. Monet näistä periaatteista ovat yhteneväisiä steinerpedagogiikan kanssa. Siksi permakulttuuri sopii hyvin steinerkoulun koulupuutarhan perustaksi.
Permakulttuuriin liittyviä tekniikoita ovat mm. vyöhykkeet, sektorit, kohopenkit, kasvikumppanit, kasvikillat ja syötävä metsäpuutarha.
Permakulttuuri on erityisesti suunnittelufilosofia ja –menetelmä. Se ei ole sääntökokoelma vaan mukautuu alueen, ympäristön ja olosuhteiden mukaisesti.
-
- Koulupuutarha tuottaa monenlaista satoa.
-
- Permakulttuurinen puutarha mukautuu aina siihen ympäristöön johon sitä kulloinkin rakennetaan.