Koulupuutarha

Mitä tarkoittaa permakulttuuri?

Permakulttuuri on yksi tapa huolehtia maaperästä ja tuottaa ekologisesti ravintoa pienelläkin pinta-alalla. Se on myös kunnioittava tapa pitää huolta maaperästä. Toimintaperiaatteet ja itse toiminta ovat selkeitä, helppo oppia ja toteuttaa. Siksi permakulttuuriin pohjautuva puutarha sopii hyvin peruskouluun ja steinerpedagogiseen opetukseen.

Permakulttuuri tulee englanninkielisistä sanoista ”permanent culture”. Sillä tarkoitetaan suunnittelumenetelmää, jonka avulla pyritään luonnon prosesseja jäljittelemällä ja niitä hyödyntämällä luomaan kestäviä elinjärjestelmiä. Tätä suunnittelumenetelmää voi hyödyntää mm. ruoantuotannossa sekä erilaisissa yhteiskunnan ja yhteisöjen toiminnoissa.

Tavoitteena on maapallosta ja ihmisistä huolehtiminen sekä resurssien reilu ja oikeudenmukainen jako.

Permakulttuurin ytimessä ovat eettiset ohjeet, joita suunnittelussa noudatetaan:

● yhteistyö: työskentely luonnon kanssa eikä luontoa vastaan
● monipuolisuus: huomioidaan kasvien ja eläinten kaikki toiminnot sen sijaan että
niitä pidettäisiin vain yhden tuotteen tai muun hyödyn lähteinä
● työskennellään ihmisten ja ilmiöiden luonteen kanssa eikä niitä vastaan
● huomioidaan, että ongelmat ja haasteet sisältävät useimmiten myös ratkaisun
siemenet

Permakulttuurista toimintaa ohjaa 12 periaatetta. Monet näistä periaatteista ovat yhteneväisiä steinerpedagogiikan kanssa. Siksi permakulttuuri sopii hyvin steinerkoulun koulupuutarhan perustaksi. Näitä periaatteita ovat:

1. Havainnoi ja luo vuorovaikutteinen suhde ympäristöön.
2. Käytä ja varastoi energiaa ja materiaaleja tehokkaasti.
3. Tuota satoa.
4. Hyödynnä itsesäätelyä ja hyväksy palaute.
5. Käytä ja arvosta uusiutuvia resursseja ja palveluita.
6. Vältä jätteen syntyä – hyödynnä kaikkea.
7. Suunnittele kokonaisuuksista ja muodoista yksityiskohtiin.
8. Yhdistä, älä eriytä.
9. Luo pienenmittakaavan ratkaisuja
10. Luo, hyödynnä ja arvosta monimuotoisuutta.
11. Luo ja hyödynnä reunoja
12. Huomioi ja hyväksy muutos sekä reagoi luovasti muutokseen.

Permakulttuuriin liittyviä tekniikoita ovat mm. vyöhykkeet, sektorit, kohopenkit, kasvikumppanit, kasvikillat ja syötävä metsäpuutarha.

Permakulttuuri on erityisesti suunnittelufilosofia ja –menetelmä. Se ei ole sääntökokoelma vaan mukautuu alueen, ympäristön ja olosuhteiden mukaisesti. Permakulttuurisen puutarhan perustaminen voi vaatia paljonkin työtä riippuen alkutilanteen olosuhteista ja tavoitteista joihin puutarha halutaan kehittää. Oikein suunniteltuna ja toteutettuna työn määrä vähenee kuitenkin vuosi vuodelta. Puutarhasta ja sen sadosta voi iloita ja nauttia pienellä vaivalla.

Hyödyllisiä linkkejä:

www.permakulttuuri.fi
www.permaculture-network.eu
https://nordicpermacultureacademy.org
https://www.permaculture.org.uk

Kohopenkit – ravintoa maaperälle

Permakulttuurissa hyödynnetään mm. kohopenkkejä. Kohopenkit ovat merkittävässä roolissa maasta ja maaperästä huolehtimisessa. Niitä rakennettaessa ei rikota maaperän eliöstöä, sienirihmastoa ja viestintäreittejä. Kohopenkit rakentuvat maanpinnan yläpuolelle biohajoavista materiaaleista. Luontaisesti hajotessaan ne luovat ravintoa maaperälle. Näin mahdollistuu ravintorikkaan sadon tuottaminen ilman kemiallista lannoitusta.

Oppilaat olivat jo ennen varsinaista permakulttuuripäivää valmistautuneet keräämällä ja kasaamalla erilaisia materiaaleja tulevan koulupuutarhan läheisyyteen. Hyödynsimme koulun alueelta mm. koululle saapuvien pakkausmateriaalien ruskeaa pahvia, käpyjä, risuja ja oksia sekä isompia puunrunkoja, kantoja, kiviä sekä talven jäljiltä maassa olevia lehtiä. Kauempaa haimme kompostoitunutta hevosen lantaa lähialueen talleilta ja multaa paikallisesta rautakaupasta.
Oppilaat työskentelivät ryhmissä ja päivän aikana valmistui iso kohopenkki, jonka rakentamiseen koko koulun väki osallistui. Tovin jouduimme odottelemaan ennen kuin pääsimme istutuspuuhiin, sillä kevät oli kylmä ja luntakin oli vielä paikoittain huhtikuun lopussa.

Kevään ja alkukesän aikana, ennen kesälomien alkua, kohopenkkeihin istutettiin erilaisia yksivuotisia vihanneksia sekä monivuotisia yrttejä ja kasveja.

Kesän aikana kohopenkkejä kasteltiin vain 3 kertaa lämpimästä ja helteisestä kesästä huolimatta. Joidenkin kasvien kasvukohtia olisimme voineet kastella muutaman kerran useammin ja toisten taas vähemmän. Koulupuutarhamme ei kuitenkaan sido henkilökuntaa tai perheitä loma-ajoiksi. Kevään ja alkukesän aherruksen jälkeen saatoimme palata elokuussa katsomaan millainen kasvunihme puutarhassamme oli tapahtunut.

Mikkelimarkkinat

Syyskuussa koulullamme järjestettiin perinteiset Mikkelinmarkkinat. Permakulttuurille ja koulupuutarhalle oli varattu oma pöytä kohopenkkien läheisyyteen. Pöydällä meillä oli esitteitä aiheesta sekä yrttihaudukkeita, jotka sisälsivät mm. iisoppia omasta penkistä. Iisopissa on voimakas aniksen ja mintun kaltainen maku.

Puutarhuri-Laura istutti 5. luokan oppilaiden kanssa pähkinäpuun päivän aikana.

Yleisesti ottaen kohopenkit, niiden rakennustekniikka, helppohoitoisuus ja edelleen kaunis sato saivat vierailijoissa ihmetystä aikaiseksi.

Tulevaisuuden Tislaamo

Steinerkasvatuksen liitto järjesti Tulevaisuuden Tislaamo-tapahtuman Snellman korkeakoululla, Helsingissä, marraskuussa. Kouluamme tapahtumassa edusti Terhi, hallituksen jäsen ja yksi permakulttuuri-hankkeen vetäjistä.

Tislaamossa pohdittiin steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen ja opetuksen kehitystä aina vuoteen 2050 asti. Ilmastonmuutos oli yksi selkeä kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Monilla steinerpäiväkodeilla ja -kouluilla olikin suunnitelmissa puutarhojen perustaminen. Oli ilahduttavaa huomata, että koulumme on jo aktiivisesti luomassa koulupuutarhaa vuonna 2022. Mitähän kaikkea koulupuutarha on tarjonnut meille vuoteen 2050 mennessä?

Yrttihaudukkeiden maistelu

Yhteistyö ja yhdessä toiminen kuuluvat olennaisena osana permakulttuuria. Niinpä meilläkin on erilaisia yhteistyötahoja. Sampoedun luonnonvaratuottaja-opiskelijat ovat tukeneet meitä osaamisellaan koulupuutarhan perustamisessa sekä yrttihaudukkeiden luomisessa.

Vuoden ensimmäiseen opettajankokoukseen luonnonvaratuottaja-opiskelijat järjestivät meille yrttihaudukkeiden maisteluhetken. Makuina oli mm. poimulehteä sekä sitruunamelissaa. Pohdimme miltä yrttihaudukkeet maistuvat ja tunnistimmeko mistä yrteistä oli kyse. Annoimme värejä eri yrteille sen perusteella millaiselta väriltä mielestämme hauduke maistui.

Kasvikillat – toimintaa yksin ja yhdessä

Syksyllä vietimme toisen koko koulun yhteisen permakulttuuripäivän. Tällä kertaa aiheena oli kasvikilta. Kasvikilta tarkoittaa lähinnä yhteistyötä. Kiltaan ryhmitellään kasveja, jotka osallistuvat moniin erilaisiin toimintoihin omalla kasvullaan.

Killat voivat olla toiminnallisia, keskinäisesti tukea antavia ja resursseja jakavia. Killat tähtäävät siis erilaisiin tehtäviin ja ongelman ratkaisuihin. Näitä voivat olla mm. köyhtyneen maaperän elävöittäminen ja ravitseminen, tuholaistorjunta, pölyttäminen, tuulensuoja, varjostus sekä pienen alueen resurssien jakaminen pinnassa kasvaviin kasveihin ja syvemmälle juurensa ulottaviin kasveihin.

Jokainen kasvi kasvaa omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen. Killan sisällä nämä kasvit tarjoavatkin sitten moninaisen setin erilaisia palveluita ja työskentelevät harmonisesti keskenään. Näin monimuotoisesta kokonaisuudesta tulee vahvempi ja kestävämpi kuin yksittäisistä osista.

Puutarhurimme, Lauran, opastuksella oppilaat ja opettajat aloittivat ensin jo tutuksi tulleiden kohopenkkien luomisen. Muistissa oli vielä mitä tarvikkeita kohopenkkeihin tarvitaan ja edelleen niitä löytyi helposti lähiympäristöstä.

Uusien kohopenkkien valmistuttua pääsimme istutuspuuhiin. Kohopenkkeihin istutettiin mm. herukkapensas, japaninruusukvitteneitä, maksaruohoa, kuunliljoja, krookusten sipuleita ja valkoapilaa. Kasvikillan keskellä oli jo aiemmin istutettu omenapuu.

Ja valmista tuli! Nyt jännäämme selviääkö vanha omenapuumme tulevasta talvesta. Talvi 2021-22 oli runsasluminen ja jänikset pääsivät helposti maistelemaan korkeammallakin olevia oksia. Sellaista se on se elo yhdessä luonnon kanssa. Keväällä näemme sitten saammeko omenapuun elvytettyä ja uuteen kukoistukseensa.

Vuodenkierto koulupuutarhassa

Puutarhamme tarjoaa erilaisia aistikokemuksia kuten luonnon ja sen muutosten tarkkailu, tuoksujen ja äänimaailman aistiminen sekä visuaaliset havainnot. Vuodenkierto itsessäänkin mahdollistaa erilaisia elämyksiä koulupuutarhassa ja ravitsee eri aistejamme.

Permakulttuuripäivä

Perjantaina 12.5 vietimme kolmatta koko koulun yhteistä permakulttuuripäivää. Ulla-Maija Takkunen, Karjalohjalta, saapui ohjaajaksemme tähän päivään. Teemana oli uuden kasvikillan rakentaminen sekä syötävä metsäpuutarha. 

Tämä kasvikilta rakennettiin ympyrän muotoon. 5. luokalta oli juuri loppunut geometrian jakso. Yhteistyöllä he ratkaisivat kuinka he saisivat muodostettua halkaisijaltaan 3 metriä suuren ympyrän ilman mittanauhaa.

Ympyrän keskelle istutettiin makeakirsikkapuu sekä sen ympärille monivuotisia kuukausimansikoita. Väliin ripoteltiin yksivuotisten kasvien kuten kehäkukan ja ruiskaunokin siemeniä. Kehä reunustettiin kohopenkillä. Kohopenkin rakentaminen sujuikin jo tottuneesti eri-ikäisiltä oppilailta ja tarvittavat materiaalit löytyivät nopeasti lähistöltä. 

Kohopenkkiin istutettiin mm. herukkapensaita, raparperia, isomaksaruohoa, sitruunamelissaa. Kaikki ovat syötäviä kasveja, joita voimme hyödyntää koulun keittiössä, kotitaloustunneilla ja teesekoituksissa.

Iltapäivällä myös oppilaiden vanhempia kävi tutustumassa aiheeseen ja jatkamassa oppilaiden aloittaman kasvikillan valmiiksi. 

Nyt jäämme odottelemaan kasvun ihmettä ja millaista satoa pääsemme korjaamaan syksyllä.

Koulun uusi logo

Pohdimme kuinka yhdistäisimme permakulttuurin ja steinerpedagogiikan, jotta koko koulun väki sisäistäisi selkeämmin koulupuutarhan tarjoamat mahdollisuudet ja saisi kiinni, mitä permakulttuuri tarkoittaa. Koimme, että jonkinlainen kuva auttaisi selkeyttämään koulupuutarhaa ja siitähän se idea sitten lähti – laajemmalle kuin olimme ajatelleetkaan!

Terhi ideoi kukan, joka liittyy koulupuutarhaan ja steinerpedagogiikkaan, sekä spiraalin, elämän jatkumon. Timantit lisättiin keskusteluissa opettajien kanssa. Näiden perusteella Laura piirsi erilaisia versioita, joita työstettiin yhdessä henkilökunnan, vanhempien ja oppilaiden kanssa. Oli mielenkiintoista kuulla millaisia ajatuksia kuvat herättivät katsojissaan. Niiden perusteella kristallisoitui lopullinen versio. Ja mikä jännittävintä – prosessin aikana selkeytyi, että tästä kuvasta tuleekin koko koulun uusi logo.

Yhteistyö ja yhdessä toiminen ovat permakulttuuriin liittyviä arvoja, jotka sopivat muuhunkin toimintaan kuin puutarhan hoitoon. Koko kouluyhteisömme työsti logoa ja jatkaa myös sen työstämistä. Jokaiselle terälehdelle tulee arvo, jota koulussamme eletään. Tämänkaltainen työskentely tarvitsee aikaa, joten sitä tulemme tekemään pitkin seuraavia kouluvuosia.

Paikallislehti

Paikallislehtemme, Etelä-Saimaan, toimittaja ja kuvaaja kävivät tutustumassa permakulttuuripäivänä koulupuutarhaamme ja päivän ohjelmaan. 

Lauantaina lehdessä ilmestyikin kiva juttu koulupuutarhastamme. Artikkelin innoittamana koulupuutarhassa on käynyt tutustujia katselemassa ja ihmettelemässä.

Linkki nettilehden artikkeliin: https://www.esaimaa.fi/paikalliset/5926873

Syötävä Metsäpuutarha-kurssi

Ulla-Maija jäi vieraaksemme ja lauantaina 13.5 jatkoimme Syötävä Metsäpuutarha-kurssilla yksityishenkilöille. Kurssille tulikin kivasti väkeä tutustumaan aiheeseen. Kurssi aloitettiin teorialla. Kävimme läpi Syötävän Metsäpuutarhan-perusteita ja mitä ylipäätään tarkoittaa syötävä metsäpuutarha. 

Aasian maissa on hyödynnetty metsäpuutarhoja jo vuosituhansien ajan. Kyse ei ole varsinaisesti metsästä vaan metsän kaltaisesta ekosysteemistä. Sieltä löytyy kerroksellisuutta sekä luonnon- ja hyötykasveja kasvamassa rinnakkain.

Lounaan jälkeen siirryimme sitten ulos ja käytännön toimiin. Permakulttuurisen ja syötävän metsäpuutarhan rakentamisen oppii kätevästi yksinkertaisesti tekemällä. Moni kurssilainen totesikin, että he ovat kyllä lukeneet aiheesta, ja vaikka kohopenkin toteuttaminen ei olekaan vaikeaa, niin se on silti helpompi hahmottaa, kun sen on yhdessä ja ohjattuna kerran tehnyt. 

Kurssilaisten toimesta rakentui toinen kasvikilta koulupuutarhan alueelle. Tähänkin kiltaan hyödynsimme läheltä löytyneitä materiaaleja. Nyt istutimme mm. makeapihlajan, kuukausimansikoita, herukkapensaan, isomaksaruohoa, puna-apilaa.

Kiitos kaikille osallistujille!

P.s. Kirjallisuusvinkki: Syötävä Metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon / Joel Rosenberg

Perinneaidan valmistus

Meidän koulun pihassa ovat pallokenttä ja koulupuutarha vierekkäin. Pallo pyörii välillä syötävän metsäpuutarhan puolelle ja tähän halusimme muutosta. Mikä ratkaisuksi? Aita, totta kai.

Steinerkoulun kolmannella luokalla tutustumme Ennen vanhaan -jaksolla tarinoiden, historian ja myös käytännön töiden kautta siihen, miten ennen elettiin. On mielenkiintoista oppia tietämään, miten omavaraisten pienten maatilojen ihmiset järjestivät elämänsä vuodenkierron mukaan. Miten he hyödynsivät kaiken saatavilla olleen materiaalin niin keittiössä, puutarhassa, metsätöissä kuin eläinten pidossakin.

Tänä vuonna meidän koulun 2.-3.-luokkalaiset pääsivät riukuaitatalkoisiin. Kentän ja puutarhan välille nousi hieno, perinteisin menetelmin rakennettu riukuaita. Aidan rakentamisen saloihin meidät johdatti aitamestariksi kutsumamme Jouko Nikamaa Joutsenosta.

Aidan pystytolpat teimme havupuusta, joka on kestävämpää kuin lehtipuuaines. Teroitetut, maahan tulevat tolpan päät tervasimme kotipolttoisella tervalla, joka oli sekin kotoisin Joutsenosta. Riu’ut ovat lehtipuuta, suurimmaksi osaksi vaahteraa. Niihin teimme kuorimaraudalla ja petkeleellä valkoisen raidan, jotta riu’ut pääsevät kuivumaan paremmin.

Kaikkein mielenkiintoisin työvaihe lienee ollut aidan sitominen. Nuoret, tuoreet, halkaistut ja ihanasti pihkalle tuoksuvat näreet kiertyivät vahvoissa käsissä kahdeksikon muotoon kahden pystytolpan ympäri. Voimiamme tässä työvaiheessa pääsimmekin koettamaan, sillä halkaistun pinnan tuli kulkea koko matka tolppapuuta vasten. Tervan ja pihkan tuoksut, ulkotyöstä saatu raukeus ja ilo oman käden työstä siivittivät aurinkoisia päiviämme aitaprojektin parissa. Kiitos kaikille osallistujille!

Anu Tylli, 2.-3. luokan opettaja

Luokkapuiden istutus

Syyslukukausi aloitettiin istuttamalla luokille omat luokkapuut. Puutarhurimme Laura oli etukäteen kartoittanut erilaisia puulajikkeita, jotka sopivat hyvin koulumme maaperään ja kasvuvyöhykkeellemme. Näistä puista luokat valitsivat oman puunsa. Luokilla oli hyvin erilaisia perusteita miten päätyivät omaan puuhunsa.

Seuraavanlaisia puita istutettiin koulun alueelle:

2 x kirsikkapuu

Kultaluumupuu

Kultakuusi

Kaneliomenapuu

Purppuraomenapuu

Kanadanhemlokin

Mantsurianjalopähkinä

Kuusi

Jatkossa 1. luokka valitsee ja istuttaa oman puunsa elokuussa koulun alettua. Ajatuksena on että puu kasvaa yhdessä oppilaiden kanssa ja jää muistuttamaan oppilaiden peruskouluajasta heidän siirryttyä jatkamaan opintojaan seuraaville asteille. Ensimmäiset luokkakuvatkin on jo otettu oman puun vieressä. 

Toinen kasvukausi

Toinen kasvukausi tarjosi myös ihmeitä ja ihmetyksen aiheita. Monet yrtit (esim. minttu, salvia, sitruunamelissa) ja kukat (esim. malva, salkoruusu, tuoksuherne) rönsyilivät kilpaa kasvullaan. Makeapihlajassakin kasvoivat ensimmäiset marjat.

Monivuotinen yrtti-iiso jäi sen sijaan kovin pieneksi edelliskesän upean kukinnan jälkeen. 

Satoa saimme kuitenkin erilaisiin yrttihauduke-sekoituksiin ja mausteeksi. 

Koulupuutarhan satoa -yrttihaudukkeet

Tämän vuoden puutarhan sadosta keräsimme erilaisia yrttejä. Yrtit puhdistettiin ja kuivatettiin. Mietimme erilaisia yrttisekoituksia ja niiden yhteyttä steinerpedagogiikkaan. Konsultoimme myös paikallista luonnonvaratuottaja-koulutusta näiden sekoitusten valmistamisessa. Näihin sekoituksiin päädyimme:

Marssitien salaisuus

salvia

malva

Karelian kutsu

kehäkukka

sitruunamelissa

vadelmanlehti

Taikin taika

ruiskaunokki

yrtti-iiso

viherminttu

Haudukepussien etikettien taustana käytimme märkää märälle-töitä. Niiden värit tulivatkin kivasti näkyviin valmiissa etiketeissä. Ensimmäiset pussit olivatkin jo myynnissä Ainola-puodissamme Mikkelin markkinoilla. 

Neljäs permakulttuuripäivä

Perjantaina 13.10 järjestimme alaluokille neljännen permakulttuuripäivän. Tällä kertaa meille saapui kouluttajaksi Lotta Laaksonen, Nötön saarelta asti. Ulkosaaristossa asuminen herätti paljon ihmettelyä niin oppilaissa kuin opettajissakin. Moni käytännön asia toimii saaristossa eri tavalla kuin mantereella. Jo pelkkä matka mantereelle kestää useamman tunnin.

1-2. luokkien kanssa tutkimme, miten vesi virtaa ja käyttäytyy, kun vastaan tulee erilaisia esteitä kuten patoja, siltoja, mäkiä tai lampia.

3-4. luokka työskentelee tällä hetkellä tuuli-teeman kanssa ja valmistelevat tuuliviiriä koulun katolle. Heidän kanssaan tarkkailimme mitä tapahtuu, kun tuulee hitaammin tai nopeammin sekä kuinka tuuli käyttäytyy, kun esteitä tulee vastaan.

5-6. luokat käsittelivät valoa ja lämpöä. Tunnin aikana pienryhmät askartelivat lämmönkeruulaitteen. Tarkoituksena on ensi kevään aikana testata laitteen toimivuutta kevätauringon alkaessa lämmittämään.

Erilaiset infrastruktuuriratkaisut ovat osa permakulttuuria ja permakulttuurista toimintaa. Leikkien ja askartelun kautta niitä on lastenkin helppo oivaltaa ja oppia.

Biohiilen valmistus

Lauantaina jatkoimme Lotan ja yksityishenkilöiden kurssipäivällä. Aiheena oli tällä kertaa biohiilen valmistus tin man-tekniikalla. Tässä tekniikassa käytetään kahta erikokoista tynnyriä.

Aamu aloitettiinkin täyttämällä sisimmäinen tynnyri heinällä. Muutkin eloperäiset materiaalit, kuten kävyt, oksat tai olki, sopivat biohiilen valmistukseen. Materiaalin tulisi kuitenkin olla tasalaatuista, jotta hiiltyminen onnistuisi parhaiten.

Tynnyreiden välinen tila täytettiin puilla, jotka sytytettiin palamaan. Suljetut tynnyrit hiillyttivät heinän päivän aikana ja päivän päätteeksi näimme lopputuloksen.

Biohiili sekoitetaan myöhemmin johonkin aktivoivaan nesteeseen kuten nokkos- tai raunioyrttiveteen. Tätä seosta voidaan käyttää luontaisena lisäravinteena esimerkiksi kohopenkin lanta- tai multakerroksessa. Sopiva määrä on 1 litra neliötä kohden.

Hiiltymisen aikana teimme myös alun mikrobiviljelmälle. Käytimme tässä keitettyä riisiä ja erilaista maa-ainesta. Teimme mikrobiviljelyn ladataksemme biohiilen sillä.
Ladattu biohiili sekoitetaan multaan, jota keväällä käytämme taimikasvatuksessa.

Tutkimme kurssilaistenkin kanssa vedenvirtausta ja mietimme miten lopulta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos muutamme ekosysteemissä yhtä osaa, vaikuttaa se väistämättä ekosysteemin muihinkin osiin. Erilaiset käytännön tehtävät havainnollistivat konkreettisesti tätä vaikutusta. Kurssipäivästä jäi meille monta ajatuksen siementä itämään.

Henkilökunnan koulutus ja pihasuunnittelu

Helmikuussa saimme vieraaksi Ilkka Aulan, suomalaisen permakulttuuripioneerin. Ilkka piti henkilökunnalle koulutuspäivän permakulttuurista. Tämä oli hyvä ratkaisu käydä teoriaa nyt läpi, kun olimme jo keränneet erilaista käytännön kokemusta permakulttuurin parissa toimimisesta. Nyt ikään kuin yhdistelimme pisteitä eri toimien välillä. 

Hahmottelimme permakulttuurin periaatteita erilaisten harjoitusten avulla ja saimme myös aktiivista keskustelua aikaiseksi. Oli myös mielenkiintoista havainnoida miten permakulttuurin periaatteet sopivat myös organisaation toimintaan eikä vain puutarhassa työskentelyyn.

Toisen päivän vietimme Ilkan kanssa koulun piha-aluetta suunnitellen. Tähän olimme jo etukäteen kartoittaneet oppilaiden ajatuksia ja toiveita pihasta sekä selvittäneet koulun tarpeita. Suunnittelussa hyödynsimme mm. vyöhykkeitä ja sektoreita, joiden avulla hahmotimme piha-alueen toimintoja. 

Koulun piha sijaitsee pohjoisrinteessä. Huomasimmekin päivän päätyttyä, että vesi ja veden kulku on tärkeä teema, joka tulee huomioida kevään ja syksyn toimissamme. Suunnittelupäivä selkeytti myös muita seuraavia tehtäviä ja aikatauluja.

Jälkikompostorin rakentaminen ja biohiilen valmistusta

Toukokuun alussa saimme uudestaan ohjaajaksemme Lotta Laaksosen. Yläluokat rakensivat jälkikompostorin Lotan opastuksella. Meillä on uusi Biolanin kompostori, mikä on tarkoitus ottaa käyttöön tulevana syksynä, kouluvuoden alkaessa. Keittiön kuorintajäte olisi tarkoitus laittaa tähän kompostoriin. Kotitalousluokassa onkin käytössä jo bokashi.

Viileä aamu alkoi kuitenkin biohiilettimen käynnistämisellä. Tämä sopikin mainiosti juuri päättyneeseen fysiikan jaksoon. Opitut tiedot tulivat hiilen muodossa nyt käytäntöön. Lotta toimitti koululle oman biohiilettimen, jonka toimintaa heti testattiin. Päivän päätteeksi näimmekin miltä hiiltynyt heinä näytti. 

Huom!: Koulun biohiiletintä on myös mahdollista vuokrata. Lisätietoja voi kysellä koulun toimistosta, puh. 044 767 7731 / lpr.steinerkoulu@lprsteinerkoulu.net.

Viides permakulttuuripäivä

Perjantaina 17.5 järjestimme alaluokille viidennen permakulttuuripäivän. Ilkka Aula saapui kouluttajaksemme. Hänen opastuksellaan rakensimme yrtti- tai kasvispiraaleja. Iso kivikasa puutarhan luona ihmetytti oppilaita heidän tullessa paikalle ”mihin noin paljon isoja ja pieniä kiviä tarvitaan?”. Se selvisikin pian, kun pääsimme työn touhuun. 

1-2 luokkalaiset aloittivat spiraalin rakentamisen ensimmäisenä. Työskentelyn lomassa heille muistui mieleen, että syksyllä puhutuista kotiloista löytyy myös spiraalin muoto. Painavampien kivien kantelussa 6. luokan kummioppilaat auttoivat pienempiä oppilaita.

Seuraavaksi spiraalin tekemiseen pääsivät 3-4. luokkalaiset. He olivat jo etsineet risuja ja oksia valmiiksi muillekin ryhmille ennen oman spiraalin aloittamista. Spiraalin sisältö rakentui kohopenkin kaltaisesti. Pohjalle tuli pahvia, sitten risuja ja oksia. Seuraavaksi lisättiin lantakerros ja multaa. Lopuksi laitettiin katekerros suojaamaan ja sitomaan kosteutta. Tämän rakenteen isommat oppilaat muistivatkin jo aiemmilta permapäiviltä. 

Kolmannen spiraalin tekivät 5-6. luokkalaiset. Kasvispiraali sopii pienelle pihalle, jossa ei ole paljon tilaa isoille istutuksille. Kuivemman ja valoisamman kasvualustan tarvitsevat kasvit sijoitetaan spiraalin yläosaan ja keskelle. Enemmän kosteutta ja vähemmän valoa tarvitsevat istutetaan alemmille tasoille. Spiraalin ajatuksena on, että vesi valuu alhaalta ylöspäin muodon mukaisesti. 

Ajan mittaan reunakivet sammaloituvat ja luovat kauneutta muutoksellaan. Spiraalin voi rakentaa myös vaikkapa vanhoista tiileistä tai puupölleistä. 

Permapäivänä ruokalastakin löytyi omasta penkistä poimittua viinisuolaheinää.  Yrtistä oli tehty pestoa ruokailun lisukkeeksi. 

Lauantaina jatkoimme vielä Ilkka Aulan kanssa yksityishenkilöiden kurssipäivällä. Päivän aikana kurssilaiset suunnittelivat omaa pihaansa permakulttuurin periaattein Ilkan opastuksella. Kurssipäivä päätettiin myös kasvispiraalin rakentamiseen. 

Tuuliviiri yllä Taikin katon

Kun kello 12 seison 

selkä aurinkoon,

nenä näyttää pohjoiseen, 

hyvin kartall’ oon:

on itä oikealla, 

auringonnousun maa

ja länsi vasemmalla, 

sinne aurinko laskea saa.

Kun käännän selän pohjoiseen 

ja naaman aurinkoon,

huomaan, että eri päin

kartalla oon:

oikea käsi nyt länttä osoittaa

ja vasen käsi vastaavasti

itään kurkottaa.

Mistä suunnasta tuulee tavallisimmin? Miten vallitsevat tuulet vaikuttavat puutarhamme suunnitteluun ja toteutukseen?

Koulupuutarhamme sijaitsee rinteessä, joka viettää pohjoiseen kohti Saimaata Huhtiniemen ja Korkkitehtaan uimarannan välillä. Puutarhaa perustaessamme kuulimme, että tuulilla, veden reiteillä, valon kierrolla ja maan pinnanmuodoilla on merkittävä rooli  suunnittelussa.

Syksyllä -23 opimme tutkimaan tuulen vaikutusta puutarhassa Lotta Laaksosen johdolla. Rakensimme luokkaan erilaisia esteitä ja katvealueita, joiden suojan hiustenkuivaajalla lennätetyt höyhenet osoittivat meille. Kuulimme myös, että tuuliviirillä on ollut merkittävä rooli ennen vanhaan maaseutuyhteiskunnassa.

Tuuliviiri olisi hyödyksi myös meille koulun pihalla vallitsevien tuulten havainnoimisessa. Koska koululla ei tuuliviiriä ollut, päätimme hankkia sellaisen. 3.-4. luokka sai alkaa suunnitella tuuliviiriä. Aloitimme projektin maalaamalla eri suunnista puhaltavat tuulet. Ilmansuunnan lisäksi useimpien tuulten lämpötiloihin vaikuttaa voimakkaasti myös vuodenaika. Joka aamu pistimme merkille luokassa Ilmatieteen laitoksen ilmoittaman tuulen suunnan ja opimme näin vähitellen ilmansuunnat. Tuulen nopeuden noustessa yli kahdeksaan metriin sekunnissa, alkoi luokassa yleensä raikuvat aplodit.

Sitten oli aika suunnitella laiva, joka seilaisi hyvin niin tuulisilla kuin tyynilläkin vesillä. Erilaisia pursia syntyi pienistä purjeveneistä aina valtamerialuksiin asti. Kukin piirsi laivan kaavan omasta piirustuksestaan, jotta saimme sen leikattua mustasta kartongista. Näin näkisimme, miltä alus näyttäisi takorautaisena versiona.

Kun laivoista oli äänestetty toteutukseen valittu työ, lähdimme viemään kaavaa taipalsaarelaisen taideseppä Antti Niemisen pajalle. Siellä saimme takoa tuuliviiriin tulevaa aaltoa yhdessä seppämestarin kanssa. Jokainen sai takoa myös itselleen muistoksi pienen hevosenkengän tai syksyn lehden.

Iloisin mielin jätimme sepän suunnittelemaan tuuliviirin toteutusta. Keväällä, lumien sulettua saimme valmiin tuotteen luokkaamme ja kokeilimme sen painoa ja pyörimisherkkyyttä ennen kuin se asennettaisiin Taikin katolle kaikkien ihasteltavaksi ja tuulten pyöriteltäväksi.

Puutarhapäivänä 17.5. saimme juhlistaa koko koulun voimin tuuliviiriprojektia ja permakulttuurihankkeen kaksivuotista taivalta koulun oman ruusuboolin ja Dannyn vanhan laulun saattelemana.

”Tuuliviiri yllä talon katon

monelta se huomaamatta jää.

Se kun on liikkumaton,

on tyyni silloin sää;

hieman se saa levähtää.

Tuuliviiri katollansa pysyy.

Tekee mitä tuuli haluaa

ja linnuilta se kysyy

ne minne katoaa,

tuuleen kun lentää ne saa.”

Anu Tylli, luokanopettaja

Oppilaan näkökulmasta

Permakulttuuri mahdollistaa tuoreiden, terveellisten ja ravinteikkaiden vihannesten saamisen suoraan koulun pihalta. Koulun ei tarvitse huolehtia, ovatko vihannekset kasvatettu ilman kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita, sillä koulu itse on vastuussa niistä. Tämä voi edistää kouluruoan laatua, ja taata terveellisten ja hyvien ainesosien saannin, ja siten myös edistää sekä oppilaiden että henkilökunnan terveyttä. Permakulttuuri vaatii myös paljon fyysistä työtä, joka voi edistää oppilaiden ja henkilökunnan fyysistä terveyttä.

Oppilaiden osallistuminen permakulttuuriin voi myös parantaa heidän itsetuntoa ja itseluottamusta, kun he näkevät kovan työnsä tulokset. Tämä voi edistää positiivista mielenterveyttä ja tunnetta omasta merkityksestään yhteisössä.

Permakulttuuriprojektimme myös edistää koulumme ja luokkiemme välistä yhteisöllisyyden tunnetta yhteistyömme myötä. Permakulttuurimme voi myös opettaa oppilaitamme vihannesten kasvatuksesta, permakulttuurista, ympäristöstä ja kestävän kehityksen periaatteista. Tämä voi edistää oppilaiden koulumenestystä ja lisätä kiinnostusta esimerkiksi biologiaan tai muihin oppiaineisiin.

Oppilaiden oppiessa ruokamme lähteestä ja terveellisen ruoan valmistuksesta, se lisää heidän tietoisuutta terveellisistä ruokailutottumuksista. He oppivat luonnon resursseista ja oppivat tekemään terveellisempiä valintoja ruokailussaan.

– Samy Pylkkö